Kasvisruokaa mainostetaan usein ekologisempana vaihtoehtona lihalle, ja väittelyä tämän todenperäisyydestä käydään koko ajan.
Kasvisruoka on siinä mielessä energiatehokkaampaa, että se voidaan usein tuottaa lähempänä, jolloin ruuan kuljetukseen ei tarvitse varata niin paljoa energiaa. Liharuuan energiatehottomuutta perustellaan usein sillä, että ensin täytyy kasvattaa valtava määrä viljaa rehuksi, joka sitten syötetään eläimelle. Tällä rehuille varatulla pellolla voisi ihan hyvin kasvattaa kasviksia ihmisten ruuaksi.
Kaikki liha ei kuitenkaan ole peräisin tästä: järvikala ja riista ovat sellaisia lihan lähteitä, joiden tuotantoon ei ole juuri tarvinnut panostaa eli ne ovat hyvinkin energiaystävällisiä. Riistan käytön puolesta ovat puhuneet myös ne, jotka eivät syö itse lihaa. Isoin ongelma on kuitenkin se, että riistan päätyminen lautaselle on melko pienen porukan, eli metsästäjien, varassa ja tämä porukka kutistuu koko ajan.
Kasvisruuassa ei aina tarvitse etsiä jotain sellaista, jolla korvattaisiin liha. Näistä korvikkeista soija on siinä mielessä huono, että sitä tuotetaan sademetsävyöhykkeellä, joka vaatii näiden elintärkeiden metsien hakkuuta. Kotimainen tuotanto on kuitenkin saanut jalkaa oven väliin tässä ja nykyään vaikkapa kaurasta ja herneistä voidaan valmistaa erinomaisia lihankorvikkeita; ja vieläpä ihan kotimaassa.
Pohdittaessa siis sitä, millainen ruokavalio tuhlaa eniten energiaa, on pidettävä mielessä, että kaikki syöminen aiheuttaa aina jonkinlaisia päästöjä, mutta meidän on vain pyrittävä minimoimaan ne parhaamme mukaan.