Energia-akatemia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
sideBar



Energia-akatemia

Sähköposti Tulosta PDF

Maatilojen energiakustannukset

 

EU:n energiansäästötavoitteet koskevat myös Suomen maataloutta osana ei-päästökauppasektoria. Suomessa maatilojen energiansäästöihin pyritään vapaaehtoisen maatilojen energiaohjelman avulla. Tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2016 mennessä 9 %:n säästö maa- ja puutarhatilojen energian käytössä. Ohjelmalla pyritään edistämään myös uusiutuvan energian käyttöä tiloilla.

Maatilojen energiakustannukset ovat olleet kokonaiskustannuksiin verrattuna vähäiset ja sen takia tiloilla ei ole kiinnitetty huomiota energian käyttöön. Energiakustannukset ovat kuitenkin nousussa. Vuonna 2000 maatilat käyttivät energiaan noin 270 miljoonaa euroa ja vuonna 2011 noin 560 miljoonaa euroa. Energiakustannukset ovat tänä aikana kaksinkertaistuneet ja niiden osuus kokonaiskustannuksista on on noussut viidestä kahdeksaan prosenttiin. On odotettavissa, että tulevaisuudessa energiakustannus ja niiden osuus kokonaiskustannuksista nousee edelleen.

Maataloudessa on kohtuullisen helposti säästettävissä suorasta energian kulutuksesta 10 – 20 % eli säästötavoitteiseen voidaan päästä. Maatalouden energian kulutus oli vuonna 2010 Tiken mukaan 10,4 TWh luokkaa. Näin ollen voidaan saavuttaa noin 1– 2 TWh:n säästö.

 

 

 

Kuva 1. Maa ja puutarhatalouden suorat energialähteet ja kulutuksen jakauma (Maatalouslaskenta 2010).


Suora ja epäsuora energia


Tuotannossa käytetty energia voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan kulutukseen. Viljantuotannossa suoraa kulutusta ovat viljelykautena tarvittavat polttoaineet ja sähkö eli kaikki suoraan tilalle tuotu energia. Epäsuoraan energiaan kuuluu koneiden valmistukseen ja huoltoon tarvittava energia. Lannoitteiden ja kemikaalien valmistus luetaan myös epäsuoraan energian tarpeeseen. Niiden levittämiseen pellolle tarvittava polttoaine on taasen suoraa energian tarvetta.

Viljelijää kiinnostaa yleensä suora energian kulutus ja sen säästäminen. Toisaalta lannoitteiden osittainenkin korvaaminen esimerkiksi tehostamalla karjanlannan ravinnekiertoa tai typensitojakasveja viljelemällä on myös energian säästöä ja se voi olla taloudellisesti kannattavaa. Tilastointitavoista johtuen maataloudessa saavutettuja energian säästöjä ei välttämättä lueta maatalouden säästöiksi. Maatalous voi esimerkiksi säästää ravinnekierrolla ravinteita, mutta tämä säästö näkyy lannoitteiden valmistumisen vähenemisen takia teollisuuden energiankulutustilastoissa.

 

Energian säästö kasvintuotannossa

 

Pellolla tehtävien töiden polttoaineenkulutukseen vaikuttaa eniten traktorin tai työkoneen kuljettaja. Esimerkiksi raskaissa muokkaustöissä kuljettaja valitsee työsyvyyden, säätää ja huoltaa työkoneen ja valitsee ajonopeuden. Jos näissä tehdään vääriä valintoja tai säätöjä, polttoaineen kulutus voi olla jopa 30 % oikein tehtyä työtä suurempi. Energiansäästöä voidaan saada opastuksella ja koulutuksella ilman investointeja.

 

 Kuva 2. Kasvintuotannon energiankulutukseen vaikuttavia seikkoja.

 

Suomessa viljankuivaus voi sateisina ja runsassatoisina syksyinä kuluttaa polttoainetta yhtä paljon kuin peltotyöt yhteensä. Viljan kuivauksessa on mahdollista säästää energiaa 10 – 20 %. Kuivurin kuumien pintojen ja putkien eristämisellä pienennetään lämpöhukkaa ja valitsemalla tarpeen mukainen kuivauskosteus vältetään turhaa kuivaamista. Myyntivilja pitää kuivata kauppakelpoiseksi, mutta esimerkiksi omille eläimille talven aikana syötettävä rehuvilja voidaan jättää hieman kosteammaksi. Kuivauslämpötilan nostolla voidaan myös tehostaa rehuviljan kuivausta ja säästää energiaa.

 

Karjatalous


Karjatalouden energian säästön ohjeistaminen on vaikeampaa kuin kasvintuotannon, koska tuotanto voidaan järjestää usealla eri tavalla ja tiloilla käytetään hyvinkin erilaisia karjatalouskoneita. Eniten karjataloudessa kuluu energiaa rehun tuotantoon. Näin ollen kasvintuotannon tehostaminen vähentää myös karjatalouden energian kulutusta. Esimerkiksi lannan ravinteiden tehokas hyväksikäyttö kasvintuotannossa vähentää väkilannoitteiden tarvetta ja sitä kautta energian kulutusta.

Lämpimissä eläinrakennuksissa kuten sianlihan- ja siipikarjantuotannossa eniten energiaa hukkaantuu ilmanvaihdossa. Jotta eläimillä olisi riittävästi raitista ilmaa, rakennuksen ilmanvaihdon on oltava tehokas. Pakkasilla ilmanvaihdossa hukkaantuu lämpöä ja energiaa tarvitaan vastaavasti uuden tuloilman lämmittämiseen. Lämmönvaihtimilla voitaisiin siirtää poistoilman lämpöä tuloilmaan, jolloin päästäisiin jopa nollaenergiarakennuksiin. Lämmönvaihtimien ongelmana on niiden likaantuminen ja jäätyminen. Maatilat investoivat niiden sijasta hakelämmitykseen, jolloin lämmityskustannuksia saadaan vähennettyä.

Rakennusten valaistuksessa kannattaa teettää valaistussuunnitelma asiantuntijoilla. Uusilla tietokoneohjelmilla voidaan laskea tarkasti tarvittavat valaisinmäärät ja määrittää niiden sijoitukset siten, että valo jakautuu tasaisesti. Lisäksi valaistukseen kannattaa hankkia valo-ohjaimia, jotka automaattisesti säätävät valaistusta.

 

 Kuva 3. Karjatalouden energiankulutukseen vaikuttavia asioita.

 

Bioenergia

 

Bioenergian käyttö ei vähennä energian kulutusta tilalla, mutta sen avulla voidaan luopua fossiilisesta energiasta. Bioenergia katsotaan hiilidioksidineutraaliksi polttoaineeksi, koska kasvit sitovat ilmakehään vapautuneen hiilidioksidin. Uusiutuvaan energiaan siirtyminen vähentää tuotannon hiilidioksidipäästöä ja hiilijalanjälkeä. Suomessa on hyvät mahdollisuudet bioenergian käyttöön, koska meillä on riittävästi ja helposti saatavissa esimerkiksi haketta ja meillä osataan bioenergian lämmityskäyttö.

 

Kulutuksen seuranta

 

Energiaa on vaikea säästää, jos sen kulutusta ei mitata. Energian säästöön liittyy tilan energian kulutuksen selvittäminen ja seuranta. Kirjaamalla ja kohdistamalla energian käyttö kohteisiinsa, voidaan verrata oman tilan energian kulutuksen tunnuslukuja (l/ha, kWh/k, kWh/maitokilo) muiden tilojen vastaaviin lukemiin. Tämän avulla nähdään onko oman tilan kulutus pientä vai suurta. Tekemällä energian käytön laskenta vuosittain nähdään mihin suuntaan kulutus on menossa. Säävaihtelut aiheuttavat kulutuksiin runsaasti vaihtelua ja kulutuksen suunta nähdään vasta useamman vuoden seurannalla.

 

 

Kuva 4. Esimerkki viljantuotantotilan energiavirroista.


Maaseudun energia-akatemia

 

Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitos, Agroteknologia, Seinäjoen ammattikorkeakoulun maa- ja metsätalouden yksikkö ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun teknologiayksikkö käynnistivät yhdessä Maaseudun energia-akatemia -nimisen hankkeen. Tavoitteena oli maatalouden energiatietouden ja energian tehokkaan käytön lisääminen. Maatalouden ja maaseudun energian käytöstä ja energiatehokkuudesta ei ole tehty maassamme aiemmin kattavia selvityksiä. Hankkeen rahoitti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja hanke toteutettiin vuosina 2010 – 2014.

Hankkeessa kirjoitettiin laaja maatalouden energiainformaatioaineisto, jossa on koottuna maatalouden energiankäytön perusteet ja myös keinot, joilla voidaan säästää energiaa. Aineisto ja oppaat ovat saatavissa tältä sivustolta.

 

 

 



Jukka Ahokas Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitos, Agroteknologia

 




Jussi Esala Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö

 

Jyrki Kataja Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Teknologiayksikkö